Yhteisöllinen oppiminen on “Opiskelumuoto, jossa kaikilla ryhmän jäsenillä on yhteinen tehtävä ja tavoite ja jossa pyritään jaettujen merkitysten ja yhteisen ymmärryksenrakentamiseen vuorovaikutuksessatoisten ihmisten kanssa” (luentomateriaali, Järvelä S.)
Yhteisöllinen oppiminen on koko projektiviikon kantava tekijä. Oppilaat opiskelevat asioita ryhmissä ja opettavat opittuaan muille. Tarkoituksena ei ole ryhmän yhteisen tiedon kasvattaminen, vaan ryhmän energiaa hyödyntävä opettava ilmapiiri. Parhaimmillaan ryhmä voi luoda positiivista painetta myös niihin oppilaisiin, jotka eivät välttämättä muuten osallistuisi opetukseen niin aktiivisesti.
Yhteisöllinen oppiminen “ei ole itsessään pedagoginen metodi tai psykologinen prosessi –oppiminen ei tapahdu yhteistyön vuoksi, vaan sen takia, että se käynnistää tehokkaita oppimisen mekanismeja!” (luentomateriaali, Järvelä S.)
Oppilaat saavat itse ratkaista ongelmia, selittää havaitsemiaan ja oppimiaan asioita toisille, sekä kysellä ja pohtia asioita ryhmän kanssa. Projektiviikon ajan luokkalaiset työskentelevät samoissa pienryhmissä, joten tarkoituksena on luoda yhteinen oppiva ilmapiiri, jossa oppimisprosessi on avoin ja kaikille mielekäs. Kun oppilaat opettavat toisiaan, syntyy tasavertainen suhde “opettajan” ja oppijan välillä. Oppiminen on spontaanimpaa ja jollakin tapaa rehellisempää, kuin tavallisesti. Esim. epäselvät asiat kysytään paljon herkemmin luokkatoverilta, kuin luokan opettajalta yleensä. Toisaalta luokkatoveri osaa myös selittää käsiteltävät asiat luultavasti ymmärrettävämmin kuin opettaja, jolle asia on kenties itsestäänselvyys.
